Juha Laurila
johtaja, elinkeinopolitiikka, Rakennusteollisuus Rt ry
Kun puhutaan rakentamisen päästöjen vähentämisestä ja kiertotalouden edistämisestä, ajatellaan pääsääntöisesti talorakentamista ja sitä, mitä tapahtuu maanpinnan päällä.
Katsantokulmaa pitäisi kuitenkin avartaa ja huomioida rakennettu ympäristö laajemmin. Logistiikka-alan teettämän vähäpäästöisen liikenteen tiekartan yhteydessä tutkittiin keinoja vähentää liikkumisen päästöjä, jolloin yhdeksi keskeiseksi keinoksi nousi panostaminen infraan. Usein keskitytään siihen, miten autot ja koko liikenne tulee saada sähköisiksi. Tämä onkin olennaista pidemmällä aikavälillä, mutta jos tuloksia halutaan nopeasti, perusinfra tulisi asettaa etusijalle.
Infrarakentamisen päästöjen vähentämisen taustalla tarvitaan tietoon perustuvaa johtamista. Kun tietoa kerätään oikeista lähteistä, faktoihin perustuen voidaan asettaa myös kunnianhimoisia tavoitteita.
Suomessa tulisi ottaa laajemmin käyttöön yhteinen ja yhtenäinen infrarakentamisen päästöjen laskentamenetelmä. Tällainen läpinäkyvä menetelmä voitaisiin tuoda myös osaksi kilpailutusta ja hankintaa, jolloin urakoitsijat pääsisivät innovoimaan ja tuomaan urakointiin vähäpäästöisempiä ratkaisuja.
Infrarakentamisen päästöjen vähentämisen taustalla tarvitaan tietoon perustuvaa johtamista. Kun tietoa kerätään oikeista lähteistä, faktoihin perustuen voidaan asettaa myös kunnianhimoisia tavoitteita. Suomessa tulisi ottaa laajemmin käyttöön yhteinen ja yhtenäinen infrarakentamisen päästöjen laskentamenetelmä. Tällainen läpinäkyvä menetelmä voitaisiin tuoda myös osaksi kilpailutusta ja hankintaa, jolloin urakoitsijat pääsisivät innovoimaan ja tuomaan urakointiin vähäpäästöisempiä ratkaisuja.
Suunnittelu keskiöön
Suuressa mittakaavassa päästöjen osalta tärkeimmät ratkaisut tehdään suunnittelun alkuvaiheessa.
Suomessa rakentamisessa tulisi hyödyntää ensisijaisesti kiertotalouden mukaisia ratkaisuja.
Infrarakentamisen suuret päästöt syntyvät suurista liikuteltavista massavirroista, joiden tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on tärkeää. Kun suuret massavirrat on mahdollista ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, voidaan materiaalivirtojen kuljetus ja käyttö optimoida. Jos ratkaisu tehdään vasta hanke- tai urakkatasolla, ollaan jo myöhässä eivätkä kysyntä ja tarjonta materiaalien osalta kohtaa.
Suomessa rakentamisessa tulisi hyödyntää ensisijaisesti kiertotalouden mukaisia ratkaisuja. Niillä ei materiaalitarvetta pystytä kokonaan korvaamaan, mutta neitseellisen materiaalin tarvetta ja toisaalta myös rakentamisen päästöjä voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää.
