Vesihuollossa laitoskoko vaikuttaa moniin asioihin, kuten riskienhallintaan, saneerauksiin ja myös uusien osaajien houkutteluun alalle.
– Keskeistä vesihuollossa on toimintavarmuus, siitä ei saa tinkiä, vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala Aalto-yliopistosta sanoo.
Suuremmissa yksiköissä riskienhallinta helpottuu, kun alan osaamista on laajemmin käytössä: esimerkiksi päivystykset hoituvat turvallisemmin.
− Usein vesihuollossa pieni toimija operoi oman pienen alueensa sisällä. Isommat yksiköt mahdollistavat sen, että saneerauksiin pystytään panostamaan paremmin, eikä olla niin riippuvaisia siitä, missä kuntaraja menee.
Yksi ihminen ei myöskään pysty vastaamaan niin hyvin kaikista eri osa-alueista, joita vesihuollon tehtäviin liittyy.
Ongelmana on sirpaloitunut vesilaitoskenttä, jossa jokaisella laitoksella on omanlaiset järjestelmänsä.
− Isomman laitoskoon myötä pystytään kerryttämään vesihuollon osaamista. Pienissä laitoksissa ei esimerkiksi yleensä ole automaatioinsinööriä. Erityisesti tietotekninen osaaminen on olennaista. Monet vesilaitokset ovat riippuvaisia ulkopuolisista palveluntarjoajista: isommissa laitoksissa löytyy osaamista myös kilpailutukseen ja palveluiden ostoon ulkopuolelta.
Vahalan mukaan juuri tällä hetkellä tilanne ei ole vielä erityisen hälyttävä vesihuollon saneerausvelan suhteen. Verkostot kuitenkin vanhenevat koko ajan, ja investointeja tulee tehdä etupainotteisesti ennen kuin tilanne on päässyt ”räjähtämään” käsiin.
Digitalisaatio ja alan tulevaisuus
Digitalisaatio vaikuttaa kaikkialla yhteiskunnan eri osa-alueilla.
− Digitalisaatio vaatii investointeja. Ongelmana on tässäkin sirpaloitunut vesilaitoskenttä, jossa jokaisella laitoksella on omanlaiset järjestelmänsä. Toisaalta digitaalisia palveluja vesilaitoksille tarjoaa rajallinen määrä yrityksiä, joiden olisi helpompi kehittää ratkaisujaan, jos vesilaitokset olisivat määritelleet yhdessä käytettävät tiedonsiirtoformaatit ja rajapinnat.
Organisaatioiden muutos on aina kriittinen tilanne ja uusi mahdollisuus. Se on myös luonteva hetki tehdä muutoksia.
− Esimerkiksi suurten ikäluokkien eläköityminen on muutoksen paikka myös vesihuollon toimintaa ajateltaessa. Muutoksiin ei aina löydy yhteistä tahtotilaa, kun poliittiset päättäjät katsovat omasta kuntavinkkelistään, vaikka asioita pitäisi katsoa laajemmasta perspektiivistä.
Vesihuoltolaitosten rakennemuutoksen edistämiseksi valtioneuvosto on käynnistämässä selvitystä, jossa mietitään rakennemuutokseen tarvittavia ohjauskeinoja. Nähtäväksi jää löydetäänkö keinot vähentää vesilaitosten lukumäärää niin, että kaikilla laitoksilla olisi riittävät toimintaedellytykset laadukkaan vesihuollon järjestämiseksi.
Miltä alan tulevaisuus näyttää?
− Yliopisto-opetus on muuttunut paljon viime vuosina, samoin opiskelijat. Nykyään kurssit opetetaan englanniksi, ja opiskelijoilla on monenlaisia kiinnostavia aineyhdistelmiä sekä taitoja, joista vesihuolto voisi tulevaisuudessa hyötyä. Näitä resursseja ei kannata hukata, mutta miten arki pienen laitoksen pyörittämisessä kiinnostaisi nuoria osaajia? Vesilaitosten hyödyttäisi hakea oppia ulkopuolelta sekä tehdä mahdollisesti kansainvälistäkin yhteistyötä. Pienissä laitoksissa tämäkään ei kuitenkaan ole mahdollista.
