Janne Tähtikunnas
DI, RIL toimitusjohtaja, ROTI 2023-projektin hankejohtaja
Kestävyys on rakentamisen tavoite. Aiemmin sillä tarkoitettiin lähinnä rakennusten pitkää käyttöikää ja rakenne- ja tuoteratkaisujen pitkäikäisyyttä. Toki tämä on edelleen hyvä lähtökohta kestävälle rakennuskannalle. Termin alle kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin loputtomasti pystyssä pysyvä rakennus. Lähes ”ikuista” Pantheoniakin on korjattu ja käyttötarkoitusta muutettu uusia tarpeita vastaavaksi.
Kestävyys on kokonaisvaltaista, ja tarkoittaa laaja-alaista vastuuta ympäristöstä, sosiaalisista tekijöistä ja taloudesta. Rakentamisella on paljon ympäristövaikutuksia, joiden yksi mittari on juuri hyväksytyn rakennuslain mukana tuleva ilmastoselvitys. Siinä laskettavat hiilijalanjälki ja -kädenjälki vaativat päästöjen lähteiden selvittämistä ja positiivisten vaikutusten pohdintaa.
Tavoitteena on luoda kokonaisuuden kannalta parhaita ratkaisuja, sillä ei ole olemassa yhtä optimaalista pakettia tai suunnitelmaa, joka toimisi kaikissa kohteissa. Jo rakennuspaikan olosuhteet tai rakennuksen massoittelun erot voivat aiheuttaa suunnitelmiin suuria eroja.
Kestävyyshaasteeseen vastaaminen vaatiikin nykyistä kokonaisvaltaisempaa suunnittelua ja toteutusta. Nämä eivät synny tyhjästä, vaan vaativat onnistuakseen koulutusta, kehitystä ja tutkimusta.
EU-taksonomia yhdistää taloudellisen ja kestävän kehityksen. Taksonomia on kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, joka koskee muun muassa finanssialan toimijoita. Se ohjaa rahoitusta kestävästi rakennettuihin kohteisiin. Koska rakentamisen perusedellytys on hankkeiden kannattavuus ja rahoitus, taksonomia koskettaa myös kiinteistö- ja rakennusalaa nopeasti.
Kestävyys on kokonaisvaltaista, ja tarkoittaa laaja-alaista vastuuta ympäristöstä, sosiaalisista tekijöistä ja taloudesta.
Tuoreen Rakennetun omaisuuden tila (ROTI) -raportin mukaan ala tarvitsee kestävyystavoitteisiin pääsemiseksi systeemistä muutosta. Taksonomia on tässä yksi askel, jonka rinnalla tarvitaan ammattilaisten osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Lisäksi sääntelyn täytyy jatkossa toimia enemminkin mahdollistajana kuin hidastajana. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tyhjien tilojen jatkokehitystä uuteen käyttöön. Tai ääritapauksessa rakennusmaan ohjaamista uusiokäyttöön, purkamalla tontilta elinkaarensa päässä olevat rakennukset.
Kestävyys edellyttää jatkossa myös sujuvaa prosessia, jossa tunnistetaan loppuun käytettävät rakennukset ja luodaan menetelmät niiden alas ajamiseksi.
