Jouni Lautiainen
liiketoiminnanjohtaja, COO
Renewer Oy
Lokakuussa päivitetty EU:n energiatehokkuusdirektiivi EED ja juuri komissiossa vihreää valoa saanut rakennuksia koskeva EPBD-päivitys asettavat uusia merkittäviä vaateita Suomen koko kiinteistökannalle. Väliaikatiedoista poiketen, viimeisimmät versiot näyttävätkin olevan varsin kunnianhimoisia. EU pyrkii vähentämään unionin nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja saavuttamaan kiinteistökannan energialuokan A, eli nollahiilisyyden vuoteen 2050 mennessä. Esimerkiksi aurinkovoimaloiden rakentaminen tulee pakolliseksi uusiin julkisiin- ja yrityskiinteistöihin vuoteen 2026 mennessä.
Energiaremonttien edelläkävijät ovat Suomessa voineet hyödyntää ARAn avokätistä energiatukea, joka on nyt tullut päätökseensä. Markkinan käynnistämisessä energiatukien voitaneen katsoa onnistuneen. Tarkasteltaessa tukikohteiden postinumeroita, lienee kuitenkin poliittisen keskustelun paikka, onko julkisen rahan jako ollut tulevaisuuteen katsovaa. Pian 16 prosenttia Suomen kiinteistökannasta alaskirjataan energialuokkaan G, johon direktiivin vaatimukset kohdistuvat kaikkein koviten.
Energiatehokkuushankkeet vaativat nyt entistä enemmän huolellista suunnittelua, tarkkaa laskentaa sekä tehokasta viestintää. Yhtälön toteutuessa hyödyt ovat markkinaehtoisestikin suuret, niin taloyhtiöille kuin yrityksille. Energiatehokkuuden merkitys kiinteistön arvolle on nopeassa kasvussa. Yrityksiä tähän kannustaa myös kiristyvät vaatimukset päästöjen raportointiin uuden CSRD-vastuullisuusdirektiivin vanavedessä.
Taloyhtiöiden ja kiinteistönomistajien onkin keskeistä suorittaa perusteelliset selvitykset nykytilanteestaan, markkinasta ja tulevaisuuden tarpeistaan. Arvioitava on, voidaanko tavoitteet saavuttaa joko pienemmällä panostuksella, vai hyödyntämällä ratkaisujen synergiaetuja, esimerkiksi yhdistämällä maalämpöä, lämmön talteenottoa ja aurinkovoimaa. Aika katsoa pidemmälle on nyt.
Halpa vihreä sähkö näyttää epätodennäköiseltä
Kuluttajiin ja yrityksiin kohdistuva sähkön verotus on 26 vuoden aikana kiristynyt 450 prosenttia. Siis 4,5 kertaisesti. Teollisuuden verotus on vastaavassa ajassa keventynyt 35 prosenttia. Sähkön hinta ennen siirtoja ja veroja, kolmen vuoden sykleillä tarkasteltuna on noussut 170 prosenttia. Kehityksen on vaikea nähdä muuttuvan, veroasteen noustessa puolueen väristä riippumatta ja huomioiden polttonesteiden verokertymän pienenemisen liikenteen sähköistyessä.
Verokarhun lisäksi tuottoa odottavat tuulivoimaan investoivat pääomasijoittajat. Mikäli myllyjen tuottaman hyödykkeen katsottaisiin olevan tulevaisuudessa halpaa, olisi investointihalukkuus todennäköisesti huomattavasti maltillisempaa. Näiden lisäksi energiayhtiöillä on huomattavaa sijoitusvelkaa, niiden pyristellessä eroon polttamiseen perustuvasta tuotannosta. Taloyhtiöiden hallitusten, kiinteistönomistajien ja isännöitsijöiden tuleekin ottaa energia osaksi strategisen ja operatiivisen tason päätöksentekoa. Paras tapa säästää, on vähentää ostettavaa energiaa nyt ja tulevaisuudessa.
Kirjoittaja Jouni Lautiainen on Renewer Oy:n liiketoiminnanjohtaja ja COO.
