– Kestävä rakentaminen voi toteutua vain, jos energiatehokkaaksi suunnitellut järjestelmät tosiasiallisesti myös toimivat käytännössä. Vaikka kuinka laskisimme hiilijalanjälkiä suunnitteluvaiheessa, jäävät päästöleikkausten tulokset enemmän tai vähemmän teoreettisiksi, koska toiminnanvarmistus on puutteellista, toteaa Aalto-yliopiston Building 2030 -konsortiota johtava professori Olli Seppänen.
Seppäsen mukaan Suomi on kansainvälisellä huipulla asuntorakentamisen läpivientiajoissa. Tahtituotanto ja esivalmistusasteen lisääminen ovat olleet tässä avainasemassa. Alalla on jatkuvasti onnistuttu lyhentämään läpimenoaikoja laadun siitä kärsimättä ja kustannusten pysyessä melko ennallaan. Kehitettävää silti riittää.
– Tarvitsemme standardointityötä sille, miten tuotetietoa ja materiaalivirtoja hallittaisiin tarkemmin aina suunnittelusta ylläpitoon asti. Tämän prosessin tehostamisessa ja digitalisoimisessa on paljon mahdollisuuksia.
Suunnittelu vaikuttaa tuottavuuteen
Tutkimuksen mukaan jopa 15–20 % asentajien työajasta voi kulua sellaisten asioiden ratkomiseen, joiden pitäisi olla valmiina jo suunnitteluvaiheessa.
– Talotekniikalla on iso merkitys rakennushankkeessa. Tuottavuus paranisi, jos suunnitteluun panostettaisiin enemmän ja asentajat voisivat keskittyä varsinaiseen työhönsä.
Tiedon liikkumista hidastaa se, että projekteissa on niin monta suunnittelijaa, urakoitsijaa ja käyttäjää.
– Järjestelmät linkittyvät toisiinsa, eikä yksittäinen toimija voi tarkistaa koko järjestelmän toimivuutta. Takaisinkytkentöjen puuttuessa emme tiedä miten suunnitellut järjestelmät todellisuudessa toimivat. Toiminnanvarmistuksen tulisikin olla toimittajan vastuulla, Seppänen korostaa, ja toteaa lopuksi:
– Tuottavuuden kehittämiseen tulisi investoida hankkeen ylävirrassa ja sopimusmalleja muuttaa niin, että tuottavuuteen panostaminen olisi yrityksille kannattavaa. Tuottavuusongelman ratkaisu on myös kestävän kehityksen ongelmien ratkaisua.
