Korjaushankkeissa pääsuunnittelijan päätehtävä on huolehtia, että rakennus- ja erityissuunnitelmat ovat yhteensopivia.
– Suunnittelu on aina yhteistyötä. Siksi tarvitaan selkeä työnjako ja avointa viestintää pääsuunnittelijan, rakennushankkeen tilaajan ja rakennuttajakonsultin välillä. Hankkeen tavoitteet, vaatimukset ja laatukriteerit voivat muuten olla ristiriidassa resurssien kanssa, sanoo RILin tekninen johtaja Pekka Talaskivi.
Mitä aikaisemmin pääsuunnittelija otetaan mukaan hankkeeseen, sitä paremmat edellytykset on onnistua. Pääsuunnittelijan pitäisi päästä jo hankesuunnitelmavaiheessa ottamaan kantaa rakennuksen vaativuusluokkaan sekä varmistamaan, että suunnittelijaryhmän kokemus ja sen jäsenten kelpoisuus on riittävä. Jos pääsuunnittelija kytketään hankkeeseen vasta lupakuvia tehtäessä, ei hankkeen tavoitteisiin tai suunnittelijoiden valintaan ole enää mahdollista vaikuttaa.
Resurssit on mitoitettava hankkeen vaativuuden mukaan
– Hankkeen resurssien tulee olla oikein mitoitettu vaativuusluokkaan nähden. Jos suunnitelmat tai ulkoiset vaatimukset muuttuvat tai tutkimuksissa nousee esiin jotain, joka vaatii aikalisän, on pysyttävä avaamaan paketti uudelleen. Mikäli hankkeeseen liittyy suuria epävarmuuksia ja lähtötiedot eivät ole riittävät, pitäisi olla mahdollisuus lisäresursseihin, Talaskivi sanoo.
Kompleksisissa hankkeissa voisi olla järkevää kartoittaa korjaushankkeen lähtötiedot omana projektinaan, jotta tilannekuva ja potentiaaliset ongelmat olisivat tiedossa jo ennen kilpailutuksia. Korjaushankkeissa on aina syytä varata reagointiaikaa eteen tuleviin yllätyksiin ja liikkumavaraa sekä aikatauluun että budjettiin. Pakkopisteitä ja jälkikäteen tapahtuvia vaatimusmuutoksia on syytä välttää.
– Ennen kuin lähdetään tekemään korjaussuunnitelmaa, reunaehtojen on oltava tiedossa. Mikä on kiinteistön kunto ja tuleva käyttö? Purkukuntoinen rakennus kannattaa purkaa ja tarpeettomasta rakennuksesta kannattaa luopua. On pohdittava mikä on järkevää korjausta, painottaa Talaskivi.
