Jos luonnon halutaan elpyvän, suojelualueiden kasvattaminen pelkästään ei riitä. On kiinnitettävä lisäksi huomio rakennettuun ympäristöön.
Avainasemassa ovat kaavoittaminen ja maankäyttö.
– Meillä raivataan joka vuosi lähes vakiomäärä uutta pinta-alaa käyttöön, mutta esimerkiksi käyttötapaa muuttamalla voisi nykyistä rakennuskantaa hyödyntää tehokkaammin. Lisäksi on tärkeää tarkastella, miten maan käyttöönotto tehdään laadullisesti, elinkeinojohtaja Juha Laurila aloittaa.
Tulevaisuudessa tavoitteena tulee olla rakennetun ympäristön yhdistäminen nykyistä paremmin lähiluontoon.
– Viherrakentamisessa suositaan insinöörimäistä lajien valikointia ja vieraslajeja. Viherrakentamisessa tulee ottaa paremmin lähiluontoa tukevat ratkaisut käyttöön. Päätöksenteon kriteerejä pitää muuttaa kaikilla rakentamisen arvoketjun tasoilla.
Lievennyshierarkia on tärkeä osa rakentamisen uutta arvoketjuajattelua
Esimerkiksi jos paikalle joka tapauksessa tuodaan betonielementtejä, niin voihan niissä olla lepakoille taukopaikkoja tai pesiä törmäpääskyille.
– Kaikki kokeilut eivät toimi, mutta on silti parempi etsiä uusia ratkaisuja kuin olla yrittämättä.
Tulevina vuosina biologit nousevatkin arvoon arvaamattomaan.
– Rakennushankkeeseen voidaan tulevaisuudessa esimerkiksi sisällyttää jonkinasteinen luontokartoitus, jossa katsotaan, millainen eliöstö alueella on tai mitä sinne pitää tuoda, jotta alueen monimuotoisuus elpyy.
Rakennettu ympäristö sitoo merkittävän määrän luonnonvaroja.
Tarvitaan uudet reunaehdot suunnittelulle ja uusia työkaluja, jotta luontohaitat voidaan minimoida ja kierrätysmateriaalit saadaan tehokkaasti käyttöön.
– Yksi merkittävimmistä toimista on edistää kiertotalouspohjaisia ratkaisuja ja helpointa on aloittaa siitä, että otetaan markkinoilla olevat kierrätysmateriaalit käyttöön. Lisäksi tarvitaan Orpon hallitusohjelman mukaisia muutoksia kierrättämistä koskevaan lainsäädäntöön, jotta tarpeettomat esteet saadaan purettua.
