Verovaroilla kustannetun Huoneistotietojärjestelmän (HTJ) rajapinta on taloyhtiön hallinnolle ilmainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sen käyttäminen olisi taloyhtiöille välttämättä ilmaista. Taloyhtiön ja HTJ:n välille kun tarvitaan jokin muu järjestelmä siirtämään dataa.
– Isännöintialalla järjestelmäkentän keskittyminen herättää huolta, Isännöintiliiton kehityspäällikkö Ira Tenhunen aloittaa.
Markkinoilla on kaksi suurta ohjelmistotaloa, joiden järjestelmiä valtaosa isännöitsijöistä käyttää.
– HTJ:ään liittyvät toiminnallisuudet ja tiedonsiirtomaksut ovat kasvattaneet isännöintialan IT-kustannuksia jo nyt.
Eniten HTJ:stä hyötyvät ohjelmistotalojen ohella pankit, vakuutusyhtiöt ja asuntokaupan osapuolet.
– Jos kaikki menee hyvin, saamme toivotun läpinäkyvyyden ja yhteisen tietostandardin isännöintiin.
HTJ2 nojaa yhä vahvemmin alan järjestelmäkehitykseen
Vaikka käytännössä järjestelmäkenttä luo HTJ2:lle käytänteet ja logiikan tiedonsiirrolle, laki ei tuo sääntelyä järjestelmille.
– Laki siis velvoittaa tiedontuottajia eli taloyhtiöitä ja isännöintiä, mutta ei järjestelmäkehittäjiä.
Järjestelmäkehitys tietenkin maksaa eikä järjestelmiä ole pakko käyttää.
– Uskooko ja toivooko kukaan, että isännöitsijät ottavat takapakkia digitaalisuudesta?
Hyvä esimerkki tiedonantovelvoitteesta on taloyhtiöiden remonttihistoria. Taloyhtiöiden teknisille tiedoille ei ole ollut standardia eli historiatieto pitää rakenteistaa ennen HTJ:ään viemistä, jotta tiedot vastaavat HTJ:n koodistoa.
– Tämä vie isännöinniltä joka tapauksessa paljon työaikaa, mutta jos käytössä on HTJ:n kanssa yhteensopiva järjestelmä, varsinainen siirtotyö onnistuu rajapintojen kautta. Tämä helpottaa taloyhtiön tiedonantovelvoitteen täyttämistä huomattavasti.
Mitä tapahtuu, jos järjestelmämaksut ovat liian kalliita?
– Jos isännöitsijät eivät ota järjestelmien HTJ-toiminnallisuuksia käyttöön, voi käydä niin, että HTJ:n tavoitteet tiedonkulun sujuvuudesta jäävätkin saavuttamatta, Tenhunen sanoo.
